maanantai 7. elokuuta 2017

Kuulumisia!

Tämä blogi-rassukka on jäänyt koira- ja matelijablogien jalkoihin!
Aion korjata tilanteen :)

Myös otsikkokuvake oli vetänyt herneet nenään ja lähtenyt menemään, täytyy ladata se koneelta uusiksi, kunhan löydän tai ehkä jopa tehdä ihan uusi! Siihen asti täytyy pärjätä ilman.

Muutimme touko-kesäkuun vaihteessa Ylöjärvelle vuokrakolmioon yhdessä mieheni ja Tosca-koiran kanssa. Olen nykyisin töissä Ylöjärvellä, joten vähän töiden perässä muutettiin, kun Tampereen puolelta ei tuntunut sopivaa asuntoa löytyvän, ainakaan sopivaan hintaan. Ja edellisen asunnon putkiremontti alkoi lähestyä uhkaavasti. Nyt ei toivottavasti tarvitse ihan hetkeen muuttaa.

Liskoja oli tuolloin neljä (Sade-gekko menehtyi keväällä munintaongelmien vuoksi), mutta pian muuton jälkeen saapuivat jenkkivahvistuksemme, leopardigekot Pyry ja Viima, joten nyt liskoja on kuusi. Lisäksi meille tuli suomalaiselta kasvattajalta pari pienen pientä lehmälehtisammakkoa, ihan vauvoja vielä.

Lehmälehtisammakot tässä vielä kuljetuslaatikossa

Toscan kanssa on suoritettu BH-koe ja kilpailtu tokon alokasluokassa, josta juuri ansaittiin TK1-koulutustunnus. Loppuvuosi treenataan kaikessa rauhassa seuraavan luokan liikkeitä ja jälkeä ja esineruutua, sillä tämän vuoden isoimmat tavoitteet on nyt saavutettu. Toivottavasti ensi vuonna saadaan perheeseen toinen puikkonokka :)

Tosca treeneissä 4.8.17

Muuton seurauksena minä sain "ihan oman harrastehuoneen," josta tulevaisuudessa kyllä oman osansa valtaa miehen painonnostopenkki. Minulle rakentui sinne kuitenkin ihana ompelupiste, työpöytää on nyt 2,4 metriä! Mahtuu kaikki koneet riviin, jolloin ovat aina käyttövalmiina. Sillä on suuri vaikutus siihen, jaksanko ruveta ompelemaan vai en. Nyt ei tarvitse kaivaa koneita joka kerta esille ja vaihdella niiden paikkoja kesken ompelun!
        Pöytä koostuu kahdesta 120cm pitkästä Ikean Linnmon-pöytälevystä, kolmesta parista jalkoja ja Ikean Alex-kaapista, joka korvaa yhden jalkaparin. Pöydän taustalla seinällä on Ikean Skådis-reikälevyt ja yläpuolella Ikean Lack-hyllyt. Niiden ansiosta saan nyt tärkeimmät tarvikkeet kätevästi käsien ulottuville.

Kankaat asustavat ainakin toistaiseksi vaatehuoneessa ja lattialla on toistaiseksi riittävästi tilaa kankaiden leikkelyyn - vaikka ergonomista se ei kyllä missään nimessä ole. Leikkelyä varten tarvitsisi kuitenkin valtavan erillisen pöydän, eikä sellaista saada nyt mahtumaan.

Ompelupaikkani juuri kasattuna :)

Hetken kuluttua se ei ole enää näin siisti, kun kaiken saa paikalleen! 

Olen vähän jo koeajanut harrastehuonetta - olen lyhentänyt verhot makuuhuoneeseen ja olohuoneeseen, ommellut kappaverhon sivut keittiöön (kappaverhoa on metritavarana Eurokankaassa, josta myös omani ostin, kuva alempana) ja muutama oma t-paita odottaa vielä helmojen, hihansuiden ja kaula-aukkojen viimeistelyä. Ja lisääkin olen leikannut! Miehelle on tulossa kaksi tähti-t-paitaa samalla kaavalla kuin iskän joululahja. Saumuri on äidiltä (taas) lainassa, kun omaan saumuriin en ole vieläkään saanut rahoja kasaan, kun on ollut niin paljon muita menoja.

Myös korjausompelua saisi ottaa työn alle, korjattavia, muokattavia ja tuunattavia juttuja on ihan käsittämätön kasa odottamassa. Ja siihen päälle kaikki keskeneräiset ompelukset ja uudet ideat. Hetkeen ei tule tekemisenpuutetta!

Paras ompelukaverini kangasleikkuri :)
Miehen t-paidan leikkelyt menossa.

Se niistä ompeluista sitten.

Muuton ansiosta meillä on vihdoinkin tilaa, eikä asunto ole ihan täyteen tungetun näköinen. Parvekekin löytyy, joskaan ei lasitettu. Toivottavasti saan asunnon vielä joskus esittelykuntoon, jotta voin ottaa tänne blogiin kuvia. Tällä hetkellä meillä on vielä väliaikaiset matot lattiassa muuton jäljiltä, ja saavat siinä ollakin, kunnes Toscan kohta alkamassa olevat juoksut on ohi. En halua veritippoja juuri pestyille matoilleni! Myös harrastehuoneen verhot puuttuvat ja siellä täällä on edelleen purkamattomia pahvilaatikoita, seinälle kiinnitystä odottavia tauluja ynnä muuta. Keittiön tasosta pitäisi kiskoa edellisen asukkaan laittama kamala vaaleaa puuta matkiva dc-fix pois ja vaihtaa se johonkin tyylikkäämpään, ehkä tumma betoni..?

Keittiön verho

Mutta tässä asunnossa on potentiaalia! Siis potentiaalia siihen, että saan sen kivan näköiseksi sisustettua. Mitään sisustuslehti-materiaalia mun kotini eivät koskaan tule varmaan olemaan, mutta pääasia, että itse viihtyy. Juuri mitään uusia kalusteita ei olla ostettu, mitä nyt eteiseen vaatekaappi ja olohuoneeseen sohvapöytä. Joitain juttuja,. kuten tv-taso, on löydetty edullisesti käytettynä. Ompelupaikkani pöydätkin on omia, olleet mukanani jo useammassa asunnossa, siitä vain riekälevyt ja hyllyt on uusia.

Muutamia miesten t-paita-ideoita.

Matelijoille on tulossa kohtapuoliin uusi hieno Ikean keittiökaapin rungoista rakennettu terraariotorni, johon gekot pääsevät asustamaan. Kunhan saan sen valmiiksi... Se tulee tietenkin olohuoneeseen ja sen myötä saan gekot pienempään tilaan, kun ovat kaikki päällekkäisissä asumuksissa. Olen suunnitellut jotain samantapaista ratkaisua skinkeille - ehkä sitten, kun tästä ekasta projektista on toivuttu. Tulen tarinoimaan näistä projekteista enemmän matelijablogissa.

Oma t-paita, vielä viimeistelyä vailla
ja hämäävästi laihan näköinen kroppani.

Lisäksi tässä blogissa on ollut aiheena mun kuntoilut ja painonpudotus...

Siinä asiassa ei ole tapahtunut kertakaikkiaan mitään. Mitä nyt söin itseni niin huonovointiseksi (irtokarkit tarjouksessa, täytyykö edes sanoa enempää?), että päätin aloittaa herkkulakon. Vaa'alle en ole uskaltautunut pitkään aikaan, ja kuvakulma hämää ylemmässä kuvassa - en ole kyllä varmasti laihtunut. Toscan kanssa lenkkeilykin on ollut kevyehköä, en ole löytänyt motivaatiota juoksemiseen ja maastolenkkaritkin tulivat tiensä päähän. Pyörä ja kickbike odottavat huoltoa vanhempieni luona. Ehkä nyt voisi herätellä niitäkin juttuja, kun nuo koirakisat on tältä vuodelta hoidettu.
       Mutta kohta tulee talvi ja missäs me sitten liikutaan? Kaikki seudun ulkoilureitit vedetään laduiksi ja sinne ei ole koiran kanssa asiaa... Täytyy kai toivoa hyvin vähälumista talvea! Saisi sitten jatkaa jälki- ja esineruututreeniä melkein vuoden ympäri ja tehdä kickbike-lenkkejä. Uimahallille olisi nyt kävelymatka, mutta koiralle siitä ei ole iloa. Itse voisi kyllä yrittää käydä, edes kerran kuussa.

Toivottavasti pääsen pian esittelemään lisää ommeltuja juttuja ja tätä asuntoa!
Ja toivottavasti saan taas niskasta kiinni painonpudotuksen kanssa...

maanantai 9. tammikuuta 2017

Joululahjoja

Tulihan sitä taas näperreltyä...
Olihan se kivaa, mutta onneksi joulu on vaan kerran vuodessa! Huhhuh!


Otin suuren haasteen ja ompelin ihan ensimmäisen paidan koskaan. Enkä aloittanut mistään helpoimmasta mahdollisesta! Yllättävän vähän mokailin tätä tehdessä. Tämä siis iskälle.

Kuviollinen trikoo on Nansolaista, palalaarista, molemmat kankaat Poppanavakasta. Kaava löytyi Joka tyypin kaavakirjasta ja tähtihässäkkään löytyy ohjeet Björk-blogista.

Tähtikuvio on pakko hyödyntää myös myöhemmin omiin vaatteisiin, tahdon paitoja ja huppareita samalla idealla toteutettuna! No, kun nyt edes pääsisin joskus siihen asti, että rupeaisin oikeasti itselleni ompelemaan...


Siskolle lähti myöskin Nanson trikoosta juttuja, väri on vaan eri. Eli pipo ja tuubihuivi.

Ohjeet jostain netistä googleteltuja, en nyt enää sitten edes löytänyt samoja joilla nää tein. Mutta samapa tuo, sen verran yleispäteviä nämä pipojen ja tuubihuivien ohjeet. Kangas sieltä Poppanavakan palalaarista myös. Tarvisi varmaan itsellekin surautella parit pipot ja tuubihuivit...


Parit lapasetkin tuli tehtyä. Äidille punaiset (edelleen sitä Nanson trikoota) ja tädille tähtikuvioiset (vuosi sitten ostettu Eurokankaasta). Vuorena näissä ihana merinovilla-interlock, Poppanavakasta sekin.

Kaava on piirretty Tehtaamon ohjein. Vuosi sitten tein parit samanlaiset (joissa kuminauha oli ommeltu vuoreen, siksi näyttävät vähän erilaisilta) ja tekeillä on itsellekin - edelleen samaa Nanson trikoota, mutta sinisenä tällä kertaa! Sit on koko perhe puettu samaan kuosiin. Äidillähän oli pari paitaa jo tuosta samasta ennestäänkin, ihan Nanson valmistamia siis.


Mummulle näpertelin lyhdyn, jollainen on kertakaikkiaan pakko tehdä itsellekin vielä!

Pohjana tässä on "ikivanha" lasipurkki, joka sävyltään oli vaalean vihreä. Se oli mummulta kotoisin, joten palasi nyt vähän erilaisena takaisin. Lyhtyyn on lasipurkin lisäksi käytetty mattamustaa dc-fixiä (leikattu askarteluveitsellä!), sellofaania ja paristoilla toimiva 40 ledin jouluvalo.

Lyhdyssä on siis neljällä sivulla kaksi peuraa (toisella sarvet) ja kaksi lehdetöntä puuta. Sopivasti sekä jouluinen että ajaton. Ja helppo sijoittaa mihin vaan patterikäyttöisyytensä vuoksi.

Patterikotelo on vähän tylsästi vaan purkin metallisen kannen päällä. Suunnittelin alunperin, että sen olisi voinut liimata kannen sisäpuolelle, mutta eihän tuo mokoma mahtunut...


Ihana päästä ompelun makuun viimein!
Toivottavasti saan pian ommeltua lisää :)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Kirje joulupukille

Täällä se taas on, halusitte tai ette, vuosittainen kirjeeni joulupukille!

Mun oma toivelista


- Imuri, sellanen pölypussiton, koirankarvoista kunnialla selviävä malli olis kiva - lainaimurilla mennään edelleen.

- Saumuri, vanha, huollettu kone olis parempi kuin uusi muovirimpula, monet huoltoa tekevät liikkeet myy sellaisia ja takuunkin niihin saa.

- Promarker -tusseja, "neutral tones" -setti eli harmaan sävyille olis tarve

- Ottobre-lehden tilaus että saisi hyviä kaavoja ompeluun! Ottobre on ihan ykköslehti siihen, mulle osuvin olisi woman + family -setti, jossa naisten kaavoja ja family -lehdessä miehillekin jotain.

- Pieni kaijutinsetti tietokoneelle. 2.0 tai 2.1 -setti (2 kaijutinta subbarilla tai ilman, pienehkö koko plussaa). Tällä hetkellä mulla ei ole tietokoneelle minkäänlaisia kaijuttimia.

- Tarve olisi myös kuulokkeille edellisten hajottua, mutta ne mun täytyy itse käydä sovittamassa kaupassa, kun mun päähän ei puoletkaan kuulokkeista istu, joten esim. verkkokauppa.comin lahjakortti olis tähän oikein pätevä ratkaisu.

- Ja lisäksi tähän sekamelskaan tarvis pöytämikrofonin, ei väliä onko 3,5mm -liittimellä (eli samanlaisella kuin kuulokkeet yleensä) vai USBilla. Koska kuulokkeet tulee olemaan langattomat ja todennäköisesti siis ilman mikrofonia ja jotain kautta se oma äänikin tarvis saada koneelle päin kulkemaan.

- Back on Track:in niskasuoja auttais ehkä mun ikuiseen niskajumiongelmaan (linkki, koko S, luulisin).

Kaijuttimet (kuva: Logitech)


Toscan toivelista


- Purutyyny, hurjat suojelukoirat kuulemma tykkää sellasista ja toi ihminen sanoi, että mäkin varmaan tykkäisin, vaikken ihan suojelukoira olekaan.

- Lahjakortti Tampereen koirauimalaan, uiminen on niin kivaa, mut en mä talvella tarkene järveen mennä.

- ... tai johonkin lähiseudun koirakouluun, kun kuulemma noita tottelevaisuusliikkeitä pitäis valvovan silmän alla vähän treenata. En kyllä ymmärrä miksi...

- Herkkuja! Pitäis olla viljattomia, viljalliset ei kuulemma tee mulle hyvää.

- Leluja! Vinkuvat on multa kielletty, mutta kaikki muu kyllä kelpaa, myös aktivointilelut.

hännänheilutus-terkuin: Tosca

Purutyyny (kuva: Berra)

Liskojen toivelista


- Liskot huutaa yhteen ääneen, että ruokaa! Joo, älkää laittako ötököitä lahjapakettiin, Reptilemaniacsin, Zoopetin tai Faunattaren lahjakortti olis ehkä kivempi siellä pukinkontissa kuin ne elävät ötökät. Reptilemaniacs on näistä ehdottomasti paras, mutten edes tiedä saako sinne lahjakortteja, aina kannattaa kysyä... Zoopet (Lielahdessa) on sitten toisiksi paras.

- Samoista paikoista sais myös uusia piiloja ynnämuuta roipetta terroihin, myös parille termostaatille ja sensellaiselle olisi tarve, mutta näiden kanssa varmaan oikeesti paras mennä sillä lahjakorttilinjalla, ettei mee turhan mutkikkaaksi.

- Jonkinlainen kirjevaaka tms. jolla pystyy tarkasti punnitsemaan pieniä liskonpoikasia, joiden painot on luokkaa 1-10g (isommille käy mun keittiövaaka, mutta ihan vastasyntyneille/-kuoriutuneille ei riitä tarkkuus) olisi erittäin tarpeen, koska kevään aikana on toivottavasti odotettavissa jälkikasvua liskoille, toivottavasti sekä skinkeille että gekoille.

Ruokaa mulle heti tänne nyt! t. leoskityttö Sade

Ja tähän loppuun vois vielä sanoa, että todellisuudessa se on se raha, mitä tällä hetkellä eniten tarvitsisi. Ihan elämiseen.

maanantai 29. elokuuta 2016

Liskoblogi

Liskojutut sai oman blogin, ihan vaan, kun muuten tästä tulisi ihan sekamelska.


Saanko esitellä: Frostheart reptiles

Käykää tykkäilemässä myös facebookissa!




Käykää liittymässä lukijoiksi, jos liskot (edes kuvat) kiinnostaa!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Liskojuttuja

Liskot voivat hyvin ja jauhomadoistakin on ensimmäiset koppakuoriaiset maailmassa.
Vielä kun saisi jättijauhomadot menestymään, koska Sade ei syö pienempiä...

Jauhomatoja ja niiden koppiksia.

Sade on tyttö. Helppo tunnistaa netin ohjeilla.
Balleriinan elkeet...



Sade on osoittautunut mukavaksi, uteliaaksi ja rauhalliseksi neidiksi. Se on useampaan kertaan käynyt mun kädellä ihmettelemässä, eikä säiky turhasta. Jättijauhomatoja se syö yhden kerrallaan, joten se saa niitä usein, ei nyt ihan joka päivä. Muut ötökät eivät ole tähän mennessä kelvanneet.

Laitan nyt kunnon kuvasaastetta tästä pilkukkaasta neidistä :)





Terraarioprojektejakin on meneillään, yksi isompi ja yksi pienempi. Isomman valmistuessa tulee työn alle seuraava isompi terra. Muovimattoa, dc-fixiä, lasileikkuria, silikonia, reikäpeltiä... Tee-se-itse -ihmisen unelma (ja mähän olen just sellanen).

Kyllä, arvasitte oikein, tämä näyttää lähtevän ihan lapasesta. 5.7. hain kotiin 5v leoskipojan, joka sai nimekseen Sumu. Hänestä tulee ehkä Sateelle puoliso, mutta ainakin yksi naaras pitäisi olla enemmän, että niitä voisi asuttaa samassa terrassa. Nuo jätkät kun tuppaavat kuulemma vähän turhan innokkaasti härnäämään tyttöjä, jos ovat kahdestaan ja sitten tyttö stressaantuu.

Sumu on väriltään ilmeisesti Murphy Patternless. Aloin jo suunnittelemaan, että etsin jostain neidon, jolla on tämä patternless-geeni (ko. väri siis tarvitsee tuon geenin tuplana "näkyäkseen"). Saa nähdä, mistä kaukaa sellaisenkin sitten joskus löytää... Kolmannen voisi ottaa jonkun räikeämmän, täytyy tutkia miten periytyvät. 3 + 1 -porukka kuulostaisi aika kivalta.

Sumu vielä kuljetuslaatikossaan.

Lisäksi sinikieliherra Shaskar "Sakke" tulee mulle pariksi kuukaudeksi hoitoon. Kunhan saan sillekin terraarion valmiiksi. Tässä riittää kyllä puuhaa! Sumu siis muuttaa siihen nyt työn alla olevaan ja Sakke sitten siihen, jossa Sumu on nyt. Ja sitten se pikkuterra tulee ihan varaterraksi / mahdolliseksi poikasterraksi jollekin joskus (jos vaikka ensi keväänä tulis jotain suomuvauvoja). Myös Sateen nykyinen terra pitäisi joskus laittaa kuntoon, kun nyt se on vain nopea viritelmä.

Shaskar viihtyy hupussa :D

Mulla on nyt jo ihan hurjasti lisää liskokuvia, joten näitä tulee nyt tänne kyllä lisää! Yritän saada myös terraarioprojekteista jotain järkevää kuvallista selostusta aikaiseksi. Myös ihan muita käsityöjuttuja olis postattavana odottelemassa kuvien editointia... Huhhuh!

Mistä aiheesta te lukijat haluaisitte kuulla? Kommentoikaa! :)

Lisäsin myös uuden sivun, jossa lyhyet esittelyt liskoistani.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Suomukavereita

Herranen aika miten kauan on aikaa edellisestä postauksesta!
Yritän ryhdistäytyä... Jos ei muuta, niin laittamalla kivoja kuvia.

Sabia on elellyt tyytyväisenä mun luona maaliskuusta lähtien ja olen ollut kovin tyytyväinen. Persoonallinen neiti, joka keksii kyllä vähän väliä kaikkea jännittävää terrassaan - kyllä tulee ihan tosissaan naurettua sen toilailuille.

Sabia 29.6.2016 (tässä väritys ehkä realistisimmillaan)

12.4.16

14.4.16

Unten mailla 18.4.16

Tässä nyt jotain kuvaa Sabian tämänhetkisestä asumuksesta. Tarkoitus on saada sille myöhemmin isompi terra ja enemmän kaikenlaisia virikkeitä ja sisustusmateriaalia. Vastoin netin lajikuvauksia, nämä tyypit kiipeävät ihan kaikkialle minne vain pienillä töppöjaloillaan pääsevät ja mulla onkin muutama kippurapuu ja jyrsijöille tarkoitettu puusilta odottamassa...


Elämä yhden koiran ja yhden liskon omistajana tuntui mukavalta, mutta sitten kaverille tuli leopardigekko! Ja sitten niitä alkoi näkyä ihan jatkuvasti facebookissa, kaiken maailman herppiryhmien kautta. Jotenkin ajauduin myös leopardigekkojen oman facebook-ryhmään. Hiipi mieleen sellainen haave, että jospa sellaisen hankkisi joskus. Veikeitä otuksia.

Ja yhtäkkiä törmäsinkin facebookkia selatessani ilmoitukseen. Miehelle hankittu lisko olikin erossa jäänyt naiselle, joka (tosi yllättävää) halusi siitä sitten luopua. Hupsista vaan, olikin sitten nouto liskolle ja sen tavaroille sovittu juhannuksen jälkeiselle tiistaille ja niinpä pikkuinen muutti mun luokse. Noin kolmevuotias leopardigekko, oletettavasti naaras. Se sai nimekseen Sade.

Sade ensimmäisenä iltana kotona, vähän ujostutti.
28.6.2016

Sateella oli ollut turvepohja terraariossaan, mitä ei missään nimessä leoskeille suositella. Ne saattavat syödä sitä ja kuolla suolitukokseen. Myöskään mikään muu suuhun mahtuva irtonainen pohjamateriaali ei käy. Lisäksi sen wetboksi oli homeessa ja sen vessana käyttämä piilo täynnä ulostetta. Vähän heikot olosuhteet ollut, mutta onneksi lisko itse vaikuttaa terveeltä eikä ole edes mitenkään erityisen laihassa kunnossa.
         Sateen mukana tuli ihan valtava terraario, joka ei juuri nyt mulle mahdu mihinkään, joten virittelin sille nopsaa tyhjillään olevan liukuoviterran kuntoon, joka on sekin kooltaan vähintäänkin riittävä. Pohjalle laitoin pari muovimatto-näytepalaa, joita aiemmin sain rautakaupasta ilmaiseksi ja paljaaksi jäävälle osuudelle talouspaperia - väliaikainen ratkaisu, mutta ihan siedettävä.

Sade itse lienee puun takana piilosilla, mutta tässä hänen asumuksensa.

29.6.2016

29.6.2016

Laitan lisää kuvia suomukavereista piakkoin, niitä on nimittäin kertynyt jo aika paljon! Minulla on mm. kuva toissapäivältä, kun Sade uteliaana kiipesi mun kädelle (ja käveli siitä kaikessa rauhassa yli). Meistä on siis jo tulossa kavereita hyvää vauhtia. Ihastuttava, rauhallinen, mutta utelias neiti.

Tässä mietiskelin, saisiko Sabiankin totutettua käsittelyyn samoin... Ensimmäinen mielikuva oli Sabia hyökkäämässä suu auki kohti mun sormiparkoja. Ehkä sitä silti voisi kokeilla, ei se niin kovaa pure. Kai.

Kaiken kukkuraksi miehen skinkkiherra on tulossa pariksi kuukaudeksi hoitoon mulle. Se saa asuttaa Sateen mukana tullutta terraa sen aikaa ja sitten katsotaan, miten näitä puljataan uusiksi.